• 20 syyskuu 2018 Avin valvonta paljastaa: Kunnat eivät noudata tilaajavastuutaan riittävän tarkasti
  • 20 syyskuu 2018 Varsinais-Suomen Yrittäjät edistää hankinta- ja ostolaskudatan hyödyntämistä
  • 20 syyskuu 2018 Julkisissa hankinnoissa on koko Lapin etu että paikallisuus tarkoittaa koko maakuntaa – "Meidän ei ole pakko ostaa halvinta eikä ainakaan huonointa."
  • 06 syyskuu 2018 Yrittäjien Pentikäinen: Helsingin pitää yksityistää Palmia
  • 28 kesäkuu 2018 KKV huomautti Riihimäen ja Vaasan kaupunkeja kilpailuttamattomista hankintasopimuksista

Ota yhteys neuvontaan

Haluatko lisätietoja? Onko sinulla kysyttävää palvelusta?

Ota yhteys neuvontaan

Viisi väitettä sote- ja maakuntauudistuksesta - totta vai tarua?

16.4.2018

Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus on iso ja moniulotteinen kokonaisuus. Siitä on helppo poimia klikkiotsikoita ja väittää milloin mitäkin. Mutta ovatko väitteet totta?

Väite 1: Syntyy lisää byrokratiaa

Suomeen muodostuu uusi hallinnon taso. Kuntien ja valtion väliin tulee maakunta, jonne äänestämme päättäjät vaaleilla.

Lisää byrokratiaa ei kuitenkaan synny. Maakunnille siirtyviä tehtäviä ovat tähän asti hoitaneet lähes 300 kuntaa, lähes 400 kuntayhtymää tai kuntien yhteistoiminta-aluetta sekä 15 TE-toimistoa ja 15 ELY-keskusta. Nämä purkautuvat ja samoja tehtäviä hoitaa jatkossa 18 maakuntaa.

Ei voi väittää, että byrokratia tai hallinto lisääntyy.

Väite 2: Asiakas joutuu valintojen viidakkoon

Ei joudu. Jokainen meistä tekee kaksi valintaa. Valitsemme suunhoidon yksikön hammashoitoomme ja sote-keskuksen muihin sote-palveluihin. Sen jälkeen tiedämme, kenen puoleen käännymme, kun tarvitsemme sote-palveluja.

Ja jos emme ole tyytyväisiä saamamme palveluun, voimme vaihtaa paikkaa puolen vuoden välein.

Jos emme halua valita, maakunta osoittaa meille sote-keskuksen – ihan samalla tavalla kuin kunta terveyskeskuksen nykyään.

Jos tarvitsemme myös muita palveluja, meillä voi olla oikeus asiakasseteliin tai henkilökohtaiseen budjettiin. Silloin voimme valita, jos haluamme. Jos emme halua, maakunta tuottaa palvelumme.

Väite 3: Suuryritykset valtaavat markkinat

Valinnanvapauden myötä myös yksityiset yrittäjät, yritykset ja järjestöt voivat tuottaa julkisia eli verorahoilla maksettuja palveluja. Laki ja maakunta määrittelevät kriteerit. Kaikki, jotka ne täyttävät, pääsevät mukaan tuottamaan palveluja.

Lain määrittelemät kriteerit voi täyttää myös pk-yrittäjä. Jää maakunnan vastuulle huolehtia, että pk-yrittäjä voi täyttää myös maakunnan asettamat vaatimukset. Voi myös kysyä, mitä maakunta hyötyisi lisäkriteereistä. Jos yrittäjällä on lain mukaan oikeus tuottaa sote-palveluja, miksi hän ei voisi tuottaa niitä myös maakunnan asukkaille.

On siis maakunnan päätöksistä kiinni, onko pk-yrittäjillä mahdollisuus toimia. Ja asiakkaiden valinnoista riippuu, pärjäävätkö yrittäjät. Yrittäjät tietävät, että laatu ja läheisyys, ovat menestystekijöitä myös sote-palveluissa.

Väite 4: Palvelut maksavat enemmän

Asiakas maksaa verorahoilla tuotetuista eli julkisista sote-palveluista asiakasmaksun maakunnalle. Asiakasmaksua ei määrittele palveluntuottaja, vaan maakunta. Ja asiakasmaksu on sama riippumatta siitä, kuka palvelun tuottaa. Maakunta määrittelee asiakasmaksun lain raameissa. Asiakkaiden maksusta päättävät siis eduskunta ja maakunta.

Tuottajat saavat rahansa maakunnalta. Kaikki tuottajat saavat samasta palvelusta saman rahan.

Väite 5: Säästöjä ei synny

Virhe on siinä, että sote-palveluista ei ole tarkoituskaan säästää. Jatkossakin niihin kuluu enemmän rahaa kuin nykyään. Tavoite on, että kulujen kasvu olisi runsaan kahden prosentin sijasta alle prosentin.

Maakunnan eivät saa rahaansa kulutuksen, vaan niin sanottujen tarvetekijöiden mukaan. Tarvetekijöitä ovat muun muassa asukasmäärä ja ikärakenne. Maakunnan on tuotettavat lain määrittelemät sote-palvelut niin, että rahat riittävät. Jos rahat eivät riitä, voi edessä olla maakunnan liittäminen toiseen.

Tämä kannustaa maakuntia parempaan. Pitää miettiä, miten tuotetaan sote-palveluja fiksusti. Mutta ennen kaikkea pitää myös kannustaa maakuntalaisia huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, jotta palveluja tarvitaan vähemmän.

Tämä kannustaa myös kustannustehokkuuteen. Ja se hillitsee kustannusten kasvua.

Tällä hetkellä kunnilla ei ole vastaavaa kannustinta, koska kustannustehokkuuden parantamisen sijasta on aina voinut korottaa kuntaveroa. Sairaanhoitopiirit taas ovat voineet aina lähettää kunnille lisälaskun, joka kuntien on ollut pakko maksaa. Rahat on kerätty säästämällä muualta tai korottamalla kuntaveroa.

 

Väitteitä on varmasti vähintään viisi enemmän. Laita tulemaa, katsotaan, ovatko ne totta vai tarua!

 

Susanna Kallama
susanna.kallama@yrittajat.fi
elinkeinoasioiden päällikkö
Suomen Yrittäjät

Takaisin

Yhteistyökumppanit

Tietosuojaseloste